EFTA-tuomioistuin konserniavustuksen vähentämisestä | KPMG | FI

EFTA-tuomioistuimen päätös ulkomaisen tytäryhtiön tappioiden kattamiseksi annetun konserniavustuksen vähentämisestä

EFTA-tuomioistuin konserniavustuksen vähentämisestä

EFTA-tuomioistuimen 13.9.2017 antamassa päätöksessä E-15/16 Yara International ASA (Yara) v. Norja oli kyse siitä, voiko emoyhtiö hyödyntää verotuksessaan ulkomaiselle tytäryhtiölle antamaansa konserniavustusta EFTA-sopimuksen 31 artiklan mukaisen sijoittautumisvapauden ja siihen liittyvän suhteellisuusperiaatteen nojalla. Tarkoituksena oli selvittää, voidaanko rajat ylittävää konserniavustusta pitää verotuksessa vähennyskelpoisena menona, jos se on annettu kattamaan ulkomaisen tytäryhtiön lopulliset tappiot.

Aiheeseen liittyvää sisältöä

SEUT 49 artikla vastaa sisällöltään EFTA-sopimuksen 31 artiklaa. EUT hyväksyi lopullisten tappioiden rajat ylittävän vähennyskelpoisuuden verotuksessa ensimmäisen kerran tapauksessa C-446/03 Marks & Spencer.

Norjalainen lannoiteyhtiö Yara oli emoyhtiönä antanut konserniavustusta liettualaiselle tytäryhtiölleen UAB Yara Lietuva:lle (UAB) ja vähentänyt sen verotuksessaan. UAB:n tappiot olivat Yaran mukaan lopullisia, sillä UAB oli lopettanut toimintansa. Norjan veroviranomainen ja kansalliset oikeusasteet katsoivat, ettei rajat ylittävää konserniavustusta voitu pitää vähennyskelpoisena menona emoyhtiön verotuksessa. Puhtaasti Norjan sisäisessä tilanteessa Yaralla olisi ollut oikeus vähentää konserniavustus. Suomen konserniavustusjärjestelmä on samantyyppinen kuin Norjassa.

EFTA-tuomioistuimen päätös

EFTA-tuomioistuin totesi päätöksessään, että kansallisella lainsäädännöllä voidaan rajoittaa konserniavustuksen vähennyskelpoisuutta emoyhtiön verotuksessa esimerkiksi keinotekoisten veronkiertämistarkoituksessa tehtyjen järjestelyjen estämiseksi tai suojaamaan ETA-maiden verotusvallan tasaista jakautumista. Näiden tavoitteiden ja niiden saavuttamista turvaavien rajoitusten oikeasuhtaisuuden arvioiminen on lähtökohtaisesti kansallisen tuomioistuimen tehtävä. EFTA-tuomioistuimen mukaan Norjan kansallisen lainsäädännön asettamat rajoitukset ovat sijoittautumisvapauden ja suhteellisuusperiaatteen vastaisia tapauksissa, joissa ulkomaisen tytäryhtiön tappiot ovat lopullisia. EFTA-tuomioistuin jätti kysymyksen UAB:n tappioiden lopullisuudesta kansallisen tuomioistuimen harkintaan. EFTA-tuomioistuin totesi myös, että konserniavustushetkellä ja sen jälkeen tytäryhtiöllä oli vielä tuloja, jolloin tappioita ei tulisi pitää lopullisina.

Näin ollen ratkaisua ei varsinaisesti tehty Yaran hyväksi, sillä juuri tappioiden lopullisuus on ratkaisevaa konserniavustuksen vähennyskelpoisuuden kannalta. Päätös ilmaisee yleisellä tasolla sen, että jos pystytään näyttämään tytäryhtiöiden tappioiden olevan lopullisia, ne voidaan katsoa vähennyskelpoisiksi emoyhtiön verotuksessa riippumatta siitä, onko konserniavustus ollut rajat ylittävää vai ei.

Vertailua suomalaisten hallintotuomioistuinten antamiin päätöksiin

Lopullisten tappioiden vähennyskelpoisuutta verotuksessa käsiteltiin Suomen verotuksessa jo kymmenen vuotta sitten. Tapauksessa KHO 2007:92 oli kyse siitä, pystyikö suomalainen yhtiö antamaan verotuksessa vähennyskelpoisen konserniavustuksen ulkomaiselle konserniyhtiölle. Ratkaisevaksi ei kuitenkaan muodostunut kysymys tappioiden lopullisuudesta, sillä KHO ratkaisi asian EUT:n ratkaisun C-231/05 perusteella, jonka mukaan kotimaisuusvaatimus ei ollut ristiriidassa sijoittautumisvapauden kanssa. KHO katsoi myös, etteivät tapauksen olosuhteet vastanneet EUT:n tapauksen C-446/03, Marks & Spencer olosuhteita.

Helsingin hallinto-oikeuden vuonna 2016 antaman päätöksen mukaan rajat ylittävää konserniavustusta ei voi koskaan vähentää emoyhtiön verotuksessa, vaikka tytäryhtiön tappiot olisivat lopullisia. HAO ei tehnyt ennakkoratkaisupyyntöä EUT:lle, vaikka kyse oli epäselvästä EU-oikeudellisesta tulkintakysymyksestä. KHO ei antanut asiassa valituslupaa kesäkuussa 2017.

Loppupäätelmiä

KHO:n ratkaisulinja vaikuttaa olevan EU-oikeuden vastainen. KHO:n kesäkuussa 2017 antama päätös on selkeässä ristiriidassa EFTA-tuomioistuimen myöhemmin syyskuussa 2017 antaman päätöksen kanssa. Euroopan komissiolle tehtiin kantelu, koska myöskään KHO ei tehnyt ennakkoratkaisupyyntöä EU-oikeudellisesti tulkinnanvaraisesta kysymyksestä EUT:lle.

Lopullisten tappioiden vähentäminen on ollut pitkään mahdollista Ruotsin konserniavustusjärjestelmässä. Ruotsin korkein hallinto-oikeus katsoi jo vuonna 2009, että lopulliset tappiot ovat poikkeus pääsääntöön, jonka mukaan emoyhtiöllä ei ole oikeutta vähentää toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan tytäryhtiön tappioita. Lopullisten tappioiden vähentäminen mahdollistettiin myöhemmin myös Ruotsin lainsäädännössä.

Suomen konserniavustuslakia tulisi muuttaa pikaisesti siten, että rajat ylittävien lopullisten tappioiden vähentäminen olisi mahdollista verotuksessa. Suomen valtiovarainministeriö huomautti muistiossaan jo vuonna 2013, että EU-oikeus sallii tappiontasauksen konserniyhtiöiden välillä nimenomaan lopullisten tappioiden osalta.

Oikeuksiensa turvaamiseksi niiden verovelvollisten, jotka eivät ole aikaisemmin vaatineet ETA-alueella sijaitsevien tytäryhtiöiden lopullisten tappioiden vähentämistä verotuksessa, kannattaa tehdä Verohallinnolle oikaisuvaatimuksia. Tulevaan vuodenvaihteeseen asti on mahdollista vaatia oikaisua vuosien 2011-2016 verotukseen.

Linkki EFTA-tuomioistuimen päätökseen E-15/16 Yara International ASA (Yara) v. Norja

 

Lisätietoja

Kristiina Äimä p. +358 (0)20 760 3698

Joel Kuorikoski p. +358 (0)40 649 7397

etunimi.sukunimi@kpmg.fi

Ota yhteyttä

 

Jätä tarjouspyyntö

 

Lähetä