KPMG avusti asiakkaansa voittoon | KPMG | FI

KPMG avusti asiakkaansa voittoon kahdessa rakentamispalveluiden oman käytön verotusta koskevassa tapauksessa

KPMG avusti asiakkaansa voittoon

Ensimmäisessä ratkaisussa oli kyse oman käytön arvonlisäveron rajaamisesta koskemaan käypää markkina-arvoa, kun rakennusurakan kustannukset ja sen perusteella laskettava oman käytön vero ylittivät rakennuspalvelun markkina-arvon. Toisessa ratkaisussa KHO pureutui siihen, millaisia kustannusten kohdentamistapoja voidaan hyväksyttävästi käyttää kohdistettaessa välillisiä kustannuksia perustajaurakointiin ja oman käytön veron perusteeseen.

Aiheeseen liittyvää sisältöä

Perustajaurakoinnin oman käytön arvonlisävero voitiin rajata käypään markkina-arvoon

Vuosikirjaratkaisussaan KHO:2017:144 korkein hallinto-oikeus käsitteli perustajaurakoinnin ja omaan lukuun rakentamisen veron perustetta ja sen enimmäismäärää. Arvonlisäverolain mukaan veron perusteena tulee pitää rakentamisen aiheuttamia välittömiä ja välillisiä kustannuksia. KHO kuitenkin katsoi, että EU:n arvonlisäverodirektiivin tulkintavaikutuksen perusteella oman käytön verotuksen piirissä olevien rakentamis- ja rakennuttamispalvelujen veron peruste voitiin rajata rakennusliikkeen perustamilta asunto-osakeyhtiöiltä saaman urakkahinnan määrän suuruiseksi.

Ratkaisu rajoittaa siten myös oman käytön verotuksen piirissä olevissa rakentamiskohteissa veron perusteen nousemista sovittua urakkahinnan tai vastikkeen määrää korkeammaksi ja voi mahdollistaa huomattavatkin veronpalautukset perustajaurakoitsijoille, jotka ovat esimerkiksi rakennusvirheiden aiheuttamien ylimääräisten kustannusten takia joutuneet suorittamaan arvonlisäveroa suuremmasta määrästä kuin mitä ovat voineet urakkasopimuksen perusteella asuntoyhtiöltä veloittaa. 

Perustajaurakoinnin osuuden keskiarvo voitiin laskea liukuvaa keskiarvoa soveltaen

Toisessa vuosikirjaratkaisussa KHO:2017:143 oli kyse siitä, mikä osuus liiketoiminnassa syntyvistä välillisistä kustannuksista tulisi kohdistaa perustajaurakointiin ja oman käytön veron perusteeseen, kun rakennusliikkeellä oli myös muuta rakennusliiketoimintaa. Arvonlisäverolaissa ei ole varsinaisia säännöksiä kustannusten kohdistamisesta ja Verohallinto oli katsonut, että yhtiön olisi tullut laskea perustajarakentamiselle kohdistettava välillisten kustannusten osuus tilikausikohtaisesti toimintojen liikevaihtojen (tai välittömien kustannusten) suhteiden perusteella.

Korkein hallinto-oikeus katsoi kuitenkin ratkaisussaan, että Yhtiön käyttämä liukuvaan 4 vuoden keskiarvoon perustuva laskentatapa johti pitkällä aikavälillä riittävällä tavalla toiminnan kustannusrakennetta vastaavaan lopputulokseen, kun samaa laskentatapaa oli käytetty johdonmukaisesti tilikaudesta toiseen. Ratkaisu osoittaa sen, että erilaisten kustannusosuuksien laskentatapojen käyttäminen on mahdollista, kunhan laskentatapaa sovelletaan säännönmukaisesti ja sen voidaan katsoa pitemmällä aikavälillä vastaavan verovelvollisen harjoittaman toiminnan kustannusrakennetta.

Lisätiedot:

Atte Saari, +358 20 7603 895

Mika Kallio, +358 20 7603 375

Marko Ojala, +358 20 7603 341

etunimi.sukunimi@kpmg.fi

Ota yhteyttä

 

Jätä tarjouspyyntö

 

Lähetä