Kiinteistöleasing – arvonlisäverotuksessa tarkoitettua tavaran vai palvelun myyntiä?

Kiinteistöleasing – tavaran vai palvelun myyntiä?

Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) julkaisemattomassa ratkaisussa linjattiin kyseessä olevan (vuokraus-)palvelun myynti, kun kiinteistöleasingsopimuksen kohteena ollut kiinteistö ei siirtynyt vuokralleottajalle automaattisesti vuokrakauden päätyttyä eikä sopimukseen sisältynyt vuokralleottajalle asetettua velvollisuutta lunastaa kiinteistö vuokrakauden päätyttyä.

Aiheeseen liittyvää sisältöä

Tapauksessa rahoitusyhtiö oli tehnyt asiakkaansa kanssa vuokrasopimuksen omistamastaan kiinteistöstä. Vuokralleottaja oli oikeutettu mutta ei velvoitettu ostamaan sopimuksen kohteena olevan rakennuksen vuokrakauden päätyttyä. Vuokralleottaja oli kuitenkin velvollinen etsimään kiinteistölle ostajan siinä tapauksessa, ettei vuokralleottaja halunnut käyttää osto-optiotaan.

KHO: kyse palvelun myynnistä

KHO katsoi, että kysymys oli palvelun myynnistä eli kiinteistön vuokrauksesta eikä kiinteistön kaupasta, vaikka leasingkohteen jäännösarvoon liittyvä riski/mahdollisuus olikin tavallaan siirretty vuokralleottajalle. Kyse olisi mahdollisesti voinut olla kiinteistön kaupasta eikä vuokrauksesta silloin, jos omistusoikeuden keskeiset osatekijät olisivat kuuluneet vuokralleottajalle (esim. vuokralleottajalle olisi siirretty valtaosa kiinteistön omistukseen liittyvistä riskeistä ja hyödyistä) ja leasingmaksujen nykyarvo olisi käytännössä vastannut kiinteistön myyntiarvoa.

Merkitys yrityksille

Ratkaisu ei muuttanut Suomessa vallitsevaa oikeustilaa, jonka mukaan kiinteistöleasing tai muu kiinteistön vuokraus katsotaan arvonlisäverotuksessa palvelun myynniksi, ellei kiinteistö (rakennus tai maa-alue) siirry vuokrasopimuksen perusteella vuokrakauden päätyttyä vuokralaisen omistukseen ilman eri korvausta tai vuokralaiselle on sopimuksessa asetettu velvollisuus lunastaa kiinteistö.

Ratkaisu osoittaa kuitenkin sen, että tietyissä tilanteissa kiinteistöleasingsopimus voidaan mahdollisesti tulkita tavaran myynniksi myös silloin, vaikka kiinteistö ei sopimuksen perusteella siirry vuokralleottajalle sopimuskauden päätyttyä. Tällaisen tulkinnan mahdollisuus on esitetty Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännössä (erityisesti tuomiossa C-209/14, NLB Leasing). Sen mukaan kiinteistöleasingsopimusta, jossa valtaosa kiinteistön oikeudelliselle omistukselle ominaisista riskeistä ja hyödyistä siirtyy vuokralleottajalle, voidaan rinnastaa tavaran myyntiin, jos leasingmaksujen nykyarvo on käytännössä sama kuin kiinteistön myyntiarvo. Tätä tulkintaa heijastelee nyt myös esillä olevan KHO:n ratkaisussa vähemmistöön jääneen oikeusneuvoksen kantaa.

Kiinteistön myynnin ja vuokrauksen arvonlisäverokäsittelyn eroavuuksien vuoksi tulee rahoitusyhtiöiden ja muiden leasingtoimintaa harjoittavien yritysten varmistaa niiden solmimiin kiinteistöjä tai irtainta koskeviin leasingsopimuksiin sovellettava arvonlisäverotulkinta.

 

Lisätietoja

Lassi Ahopelto, p. +358 20 760 3631

Ari Nielsen, p. +358 20 760 3661

Ota yhteyttä

 

Jätä tarjouspyyntö

 

Lähetä

KPMG:n uusi digitaalinen alusta

KPMG International on luonut huippuluokan digitaalisen alustan, joka parantaa käyttäjäkokemustasi ja on optimoitu löytämään uutta ja hakuusi liittyvää sisältöä.