KHO: Terveydenhuollon ajanvarauspalveluista oli suoritettava arvonlisäveroa

Ajanvarauspalveluista oli suoritettava arvonlisäveroa

Korkeimman hallinto-oikeuden 19.8.2016 antaman ratkaisun KHO 2016 T 3441 mukaan kahden yksityisen terveydenhuollon palvelun antajan välillä tapahtuvasta ajanvarauspalvelujen luovuttamisesta oli suoritettava arvonlisäveroa tapauksen olosuhteissa.

Aiheeseen liittyvää sisältöä

Keskeinen tulkintakysymys liittyi siihen, harjoitettiinko tapauksen olosuhteissa ajanvarauspalvelujen tuottamista palvelujen luovuttajan verottoman terveydenhuoltotoiminnan yhteydessä vai oliko ajanvaraustoimintaa pidettävä palvelujen luovuttajan harjoittamana erillisenä toimintana.

Tapauksen kuvaus

A Oy tarjosi toiselle yksityisen terveydenhuollon palveluntuottajalle ajanvarauspalvelua, jonka yhteydessä suoritettiin hoitotarpeen arviointi. Käytännössä molemmille yhtiöille suunnatut puhelut ohjattiin A Oy:lle, joka suoritti ajanvarauksen ja mahdollisen hoitotarpeen arvioinnin. Molemmilla yhtiöillä oli Valviran myöntämä lupa harjoittaa yksityistä terveydenhuoltoa. A Oy:n lupa kattoi ajanvarauksen yhteydessä suoritetun hoitotarpeen arvioinnin. 

Hoitotarpeen arviointi verotonta, ajanvarauspalvelu ei

A Oy:n luovuttamaa hoitotarpeen arviointipalvelua, josta vastasivat terveydenhuollon ammattihenkilöt ja joka oli mainittu Valviran A Oy:lle antamassa terveydenhuollon lupapäätöksessä, voitiin pitää verottomana terveydenhuoltopalveluna. KHO:n mukaan A Oy:n oli kuitenkin suoritettava arvonlisäveroa ajanvarauspalveluista, joita voivat ohjattuna ja valvottuna antaa myös muut kuin terveydenhuollon henkilöt ja joita ei ollut erikseen yksilöity A Oy:n lupapäätöksissä. 

Ajanvarauspalvelua ei pidetty tapauksen olosuhteissa verottomana terveyden- ja sairaanhoitopalveluna, hoitotoimen harjoittajan hoidon yhteydessä luovuttamana hoitoon tavanomaisesti liittyvänä palveluna (AVL 34.2 §) eikä myöskään erikseen verottomaksi säädettynä yksityisten terveydenhuollon toimijoiden välisenä veloituksena (AVL 36 § 5 kohta). 

Tässä KHO:n ratkaisemassa tapauksessa AVL 36 §:n 5 kohdan verottomuussäännöksen soveltumattomuus perustui siihen, että KHO:n mukaan ajanvarauspalvelu oli katsottava pääasialliseksi suoritteeksi ja että A Oy ei siten luovuttanut ajanvarauspalvelua verottomassa terveyden- ja sairaanhoitotoiminnassaan. A Oy:n katsottiin siis tuottavan ajanvarauspalveluja itsenäisesti muusta harjoittamastaan terveyden- ja sairaanhoitotoiminnasta erillisenä liiketoimintana.

Ratkaisun merkitys yrityksille

KHO:n ratkaisu edustaa arvonlisäverolain verottomuussäännösten suppeaa tulkintaa. Mielestämme KHO olisi voinut päätyä asiassa perustellusti myös toisenlaiseen tulkintaan, kuten Helsingin hallinto-oikeus oli omassa ratkaisussaan aikanaan päätynyt.

Ratkaisu on annettu juuri tämän tapauksen olosuhteisiin, eikä siitä mielestämme tule tehdä sen pidemmälle meneviä johtopäätöksiä ajanvarauspalvelujen arvonlisäverotuksesta. Käsityksemme mukaan esimerkiksi lääkäri- ja hammaslääkärikeskusten niissä toimiville ammatinharjoittajalääkäreille tuottamien ajanvarauspalvelujen verottomuus ei vaarannu KHO:n ratkaisun myötä. 

Terveydenhuoltoalan muutokset ja muuttuvat toimintamallit asettavat joka tapauksessa yhä enemmän haasteita arvonlisäverotuksessa, ja erilaisiin järjestelyihin liittyvät verokäsittelyt on tarpeen selvittää aina huolella etukäteen.

Lisätietoja

Matti Lindholm P. 020 760 3235

Roope Vikström P. 040 5707 053

etunimi.sukunimi@kpmg.fi

Ota yhteyttä

 

Jätä tarjouspyyntö

 

Lähetä

KPMG:n uusi digitaalinen alusta

KPMG:n uusi digitaalinen alusta