Satamapalveluiden arvonlisäverotus KHO:n tarkastelussa

Satamapalveluiden arvonlisäverotus

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 2015:5 mukaan verovapautussäännöksiä voidaan soveltaa myytäessä palveluja kansainvälisessä liikenteessä olevan vesialuksen ja tämän lastin tarpeita varten, vaikka kyseisiä palveluita ei veloitettaisi välittömästi aluksen haltijana toimivalta varustamolta vaan tämän asiamieheltä. KHO muutti siten KVL:n antaman ennakkoratkaisun, jonka mukaan verovapautusten ulottaminen edeltäviin myyntiportaisiin varustamojen asiamiehille ei olisi ollut mahdollista.

Aiheeseen liittyvää sisältöä

Viime aikoina Verohallinnon toimesta on osoitettu kasvavaa kiinnostusta kansainvälisiin vesialuksiin ja näiden lastiin kohdistuvien palveluiden arvonlisäverotukseen, ja ilmeisenä pyrkimyksenä on ollut saada nämä palvelut mahdollisimman laajasti Suomen arvonlisäverotuksen piiriin. Esimerkiksi keskusverolautakunnan 1.10.2014 antamassa ennakkoratkaisu KVL:042/2014 (ei lainvoimainen) katsottiin, että arvonlisäverolain 71 §:n 3 kohdan verovapautussäännöstä ei voitu soveltaa kansainvälisessä liikenteessä olevan vesialuksen lastin purkupalveluun ja lastin lastausta laivaan koskeviin nostopalveluihin, kun palvelusta veloitettiin huolinta- tai kuljetusliikettä, joka myi nostopalvelun edelleen varustamolle tai lastin haltijalle. Ratkaisu heijastaa KVL:n aiempaa näkemystä (KVL:20/2014), jonka mukaan vesialuksen ja sen lastin tarpeita varten myydyt palvelut voivat olla verottomia ainoastaan, mikäli ne myydään välittömästi aluksen haltijana olevalle varustamolle nimenomaisesti tätä suoraan veloittaen.

 

KHO:n nyt ratkaisullaan KHO 2015:5 kumoamassa KVL:n ennakkoratkaisussa (KVL 20/2014) oli kyse A Oy:stä, joka ylläpiti satamaa ja suoritti ammattimaisessa kansainvälisessä liikenteessä olevien vesialusten käyttöön alusten jätehuoltopalveluja ja alusten kiinnitys- ja irrotuspalveluja sekä veloitti sataman käytöstä satamamaksuja, joita olivat alus- ja tavaramaksut. Lisäksi A Oy toimitti aluksille vettä. A Oy veloitti korvaukset palveluista ja veden myynnistä aluksen haltijan käyttämältä suomalaiselta asiamieheltä, joka veloitti ne edelleen varustamolta. A Oy:n asiamiehille osoittamista laskuista kävi ilmi sen aluksen nimi, jolle palvelut ja tavarat toimitettiin, mutta ei varustamon nimeä. Asiassa oli kysymys siitä, oliko A Oy:n suoritettava arvonlisäveroa mainittujen palvelujen ja veden myynnistä.

 

Varustamon asiamiehen on ilmoitettava aluksen tiedot, kuten aluksen saapumisaika, lähtösatama ja se, mihin alus jatkoi matkaansa, Liikenneviraston ylläpitämään PortNet-järjestelmään. Kun palvelujen luonne huomioon ottaen oli selvää, että palvelut tulivat aluksen käyttöön ja kun aluksen käyttö ammattimaisessa kansainvälisessä liikenteessä oli osoitettavissa viranomaisen ylläpitämästä järjestelmästä, arvonlisäverolain 70 §:n 1 momentin 8 kohdassa ja 71 §:n 3 kohdassa säädettyjen vapautusten soveltaminen myyntiin varustamojen asiamiehille ei aiheuttanut valtiolle tai asianosaisille vapautusten oikean ja selkeän soveltamisen kanssa yhteensoveltumattomia velvoitteita siten, kuin EU-tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-181/04–183/04, Elmeka, tarkoitettiin. KHO katsoi, ettei verovapautusten soveltamiselle tullut siten tarpeettomasti asettaa sellaisia ylimääräisiä edellytyksiä, jotka eivät perustu arvonlisäverolakiin, ja näin A Oy:n ei ollut suoritettava arvonlisäveroa kyseisistä palveluista ja tavaroista, vaikka veloitukset tehtiinkin varustamoiden asiamiehiltä.

 

KHO:n ratkaisu koski nimenomaisesti varustamoiden asiamiehille tapahtuvaa myyntiä, joten se kumonnee näille tapahtuvien myyntien osalta myös KVL:n tulkinnan ratkaisussa KVL:42/2014. KHO:n päätös ei kuitenkaan vastaa vielä tyhjentävästi kysymykseen, voidaanko AVL 71 § 3:n verovapautussäännöstä soveltaa veloitettaessa aluksen lastiin kohdistuvista palveluista esim. lastin omistajan asiamiestä. Nähtäväksi jää, miten KHO aikanaan vastaa tähän kysymykseen.

Ota yhteyttä

 

Jätä tarjouspyyntö

 

Lähetä

KPMG:n uusi digitaalinen alusta

KPMG:n uusi digitaalinen alusta