Verohallinto esittää kantansa arvonlisäveron vähennysoikeudesta ja vähennysten tekemisestä tyypillisissä käytännön tilanteissa. Yleisesti ottaen ohjeessa toistetaan Verohallinnon jo aikaisemmin esittämiä kannanottoja vallitsevasta oikeustilasta eikä se siten pääosin sisällä mitään erityisen yllättäviä kannanottoja. Ohje on ilahduttavan selkeä, hyvin jäsennelty ja kielellisesti sujuva.

Ohjeen mukaan esimerkiksi kiinteistön tai kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden myyntiin kohdistuvien hankintojen arvonlisäverot ovat vähennyskelvottomia aina eikä arvonlisäveron vähennysoikeuden kannalta merkitystä ole sillä, missä käytössä kiinteistö tai sen osa on ollut ennen myyntiä. Tästä esimerkkinä Verohallinto mainitsee tilanteen, jossa kiinteistö on ollut ennen myyntiä arvonlisäverollisessa käytössä esimerkiksi siten, että kiinteistöä on vuokrattu arvonlisäverollisella vuokrasopimuksella tai se on ollut myyjän arvonlisäverollisen liiketoiminnan käytössä ja toteaa, että myöskään tässä tilanteessa vähennysoikeutta myyntiin liittyvistä kustannuksista, kuten välityspalkkioista, asianajajakustannuksista jne. ei ole vähennysoikeutta.

Verohallinnon tulkinta perustuu korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun KHO:2011:76, joka koski arvonlisäverollisesta käytöstä verottomaan käyttöön siirrettyjen kiinteistöjen myyntiä. Ohjeessa sivuutetaan kokonaan KHO:n vuonna 2001 antamat ratkaisut (KHO 21.3.2001 T 513 ja KHO 1.10.2001 T 2344), jotka koskivat, toisin kuin KHO:n vuoden 2011 ratkaisu, nimenomaan tilannetta, jossa myytiin verollisessa käytössä olleita kiinteistöjä / keskinäisen kiinteistöyhtiön osakkeita. KHO:n vuoden 2001 päätösten mukaan myyntikustannuksista voitiin tehdä arvonlisäverotuksessa vähennys, kun kiinteistö oli ollut arvonlisäverollisen liiketoiminnan käytössä.

Ohjeen mukaan kiinteistön luovutukseen liittyvät kustannukset ovat edelleen yleiskulua silloin, kun kiinteistö luovutetaan osana AVL 19 a §:ssä tarkoitettua liiketoimintasiirtoa. Tällainen tilanne voisi olla liiketoimintakauppa, jossa luovutetaan kiinteistö siihen kohdistuvine arvonlisäverollisine vuokrasopimuksineen.

Ohjeessa selostetaan Suomen arvonlisäverovähennysjärjestelmän mukaisen yleiskuluvähennyksen ja arvonlisäverodirektiivin ns. pro rata-säännöksen välistä suhdetta sekä avataan KHO:n vuoden 2015 lopulla antamia päätöksiä.

Verohallinnon ohjeessa olevasta esimerkistä (esimerkki 1) voinee päätellä, että jatkossa Verohallinto vaatinee verottoman ja verotuksen ulkopuolisen toiminnan osuuden huomioimista yleiskuluvähennyksessä silloinkin, kun vähennykseen oikeuttamattoman toiminnan osuus on suhteellisen vähäinen.

Jokaisen yhtiön / konsernin, jolla on sekä arvonlisäverovähennykseen oikeuttavaa että oikeuttamatonta toimintaa, on syytä tutustua ohjeeseen huolella ja toteuttaa mahdollisimman oikeaan lopputulokseen johtavat arvonlisäverovähennysten periaatteet ja käytännöt sekä dokumentoida ne. Vastuu mm. yleiskuluvähennyksen laskentaperusteen oikeellisuudesta ja toimivuudesta on yksin verovelvollisella. Mielenkiintoista on nähdä, miten ohjetta päivitetään. Odotettavissahan on lisää aihetta koskevaa oikeuskäytäntöä lyhyelläkin aikavälillä.

 

Lisätietoja:

Atte Saari

P. 020 760 3895

Mika Kallio

P. 020 760 3375

Ari Nielsen

P. 020 760 3661

Sähköposti: etunimi.sukunimi@kpmg.fi