Merkitys yrityksille

Ratkaisulla muutettiin keskusverolautakunnan ennakkoratkaisua 29.6.2017 N:35 osakaspysäköinnin osalta ja sitä voidaan pitää merkittävänä muutoksena aiempaan oikeuskäytäntöön, joka tosin perustui ennen vuotta 2017 voimassa olleeseen AVL 29 § 1 momentin 5 kohdan säännöksen sanamuotoon.

KHO oli aiemmassa ratkaisussaan KHO:2012:15 katsonut, että osakkeiden omistuksen perusteella ja yhtiövastiketta vastaan tapahtuva pysäköintipaikan käyttöoikeuden luovutus ei ollut arvonlisäverollista pysäköintitoiminnassa tapahtuvaa pysäköintipaikkojen luovuttamista. Myös pysäköintipaikkoja luovuttavan yhtiön ja pysäköitsijän välillä vallinneen välillisen omistusyhteyden oli tietyissä tilanteissa katsottu estävän toiminnan katsomisen verolliseksi pysäköintiliiketoiminnaksi ja estäneen siten toimintaan kohdistuvien arvonlisäverojen vähennysoikeuden (KHO:2013:61). Kyseisiä ratkaisuja on aikanaan laajasti kritisoitu mm. EU-oikeuden valossa.

Korkeimman hallinto-oikeuden uudessa ratkaisussa oli kyse yhtiöstä, joka luovutti sekä osakkeenomistajilleen että ulkopuolisille pysäköintioikeuksia nimeämättömille paikoille. Osakkaiden pysäköintioikeus perustui yhtiön A-osakkeiden omistukseen ja yhtiöjärjestyksen esitettyjen perusteiden mukaan määräytyvän (ja yhtiökokouksen päättämän) kuukausittaisen ”osakaspysäköintimaksun” maksamiseen. Vieraspysäköitsijät saivat pysäköintioikeuden maksamaansa pysäköintiaikaan perustuvaa vastiketta vastaan ja heidän pysäköintioikeutensa oli riippuvainen myös siitä, miten paikkoja kulloinkin oli vapaana.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että arvonlisäverolaissa on yleisesti tarkoitettu yhdenmukaistaa vuokraoikeuteen ja osakkeiden omistusoikeuteen perustuva kiinteistön tai siinä olevien tilojen hallintaoikeus. Siten myöskään alueen vuokrauksessa kulkuneuvojen paikoitusta varten merkitystä ei ole sillä, että pysäköintioikeus määräytyy osakeomistuksen perusteella. Pysäköintiyhtiön toiminnassa oli sinällään kyse kiinteän omaisuuden vuokrauksesta.

KHO kuitenkin viittasi 2017 voimaan tulleeseen 29 §:n säännöksen uuteen sanamuotoon, jolla on pantu täytäntöön arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 2 kohdan b alakohdan saman sisältöinen säännös. KHO totesi, että EUT:n oikeuskäytännön mukaan alueilla kulkuneuvojen paikoitusta varten tarkoitetaan kaikkia paikkoja, jotka on varattu kulkuneuvojen paikoitusta varten, mukaan lukien suljetut autotallit, eikä tässä tapauksessa alueiden vuokraus kulkuneuvojen paikoitusta varten liity myöskään muuhun verosta vapautettuun kiinteistön vuokraukseen, kuten asuntojen vuokraukseen.

Päätös on merkittävä kannanmuutos aiempaan oikeustilaan ja luo useita uusia mahdollisuuksia tuottaa pysäköintiratkaisuja alv-tehokkaasti. Ratkaisun vaikutuksia on järkevää arvioida myös jo aiemmin toteutettuihin pysäköintiratkaisuihin, joista ei ole aikanaan päästy tekemään täysimääräisiä alv-vähennyksiä. Erityisesti tilanteissa, joissa vähennysoikeus on evätty järjestelyn oikeudellisen muodon perusteella, on hyvä pohtia sitä, voidaanko ratkaisun perusteella saada takautuvastikin alv-hyötyjä.

 

Lisätietoja

Marko Ojala p. 020 760 3341

Mika Kallio p. 020 760 3375

Atte Saari p. 020 760 3895

etunimi.sukunimi@kpmg.fi