Taloudellinen työnantaja | KPMG | FI
close
Share with your friends

Taloudellinen työnantaja – uusia tuulia verotuskäytännössä

Taloudellinen työnantaja

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisussa muodollinen työnantaja ja palkanmaksaja olivat ulkomailla eikä työntekijän oleskelu Suomessa ylittänyt 183 päivän aikarajaa. Tapauksessa sovellettiin taloudellisen tosiasiallisen työnantajan käsitettä, joka olisi johtanut verotukseen Suomessa, ellei työntekijälle tässä yksittäisessä tapauksessa olisi annettu luottamuksensuojaa.

Tax Partner

KPMG Suomi

Lähetä viesti

Aiheeseen liittyvää sisältöä

Taloudellinen työnantaja vs muodollinen työnantaja

Monessa valtiossa sovelletaan taloudellisen työnantajan käsitettä. Se tarkoittaa, että vaikka muodollinen työnantaja ja palkanmaksaja sijaitsevat työskentelyvaltion ulkopuolella, voidaan työntekijän saamaa palkkaa verottaa jo ensimmäisestä päivästä lähtien työskentelyvaltiossa, jos palkkakulut veloitetaan työskentelyvaltiossa sijaitsevaan yhtiöön. 

Suomessa puolestaan on vakiintuneesti sovellettu muodollisen työnantajan käsitettä, eli jos palkanmaksu on ollut Suomen ulkopuolella sijaitsevalla yhtiöllä, Suomessa työntekijää on verotettu vain, jos oleskelu Suomessa ylittää 183 päivää, verosopimuksesta riippuen 12 kuukauden tai kalenterivuoden aikana.

Hallinto-oikeuden päätös mahdollisti työntekijän verotuksen Suomessa

Helsingin hallinto-oikeus on alkuvuodesta antanut päätöksen, jossa katsottiin, että Suomella syntyy verotusoikeus, vaikka muodollinen työnantaja ja palkanmaksaja ei ollut Suomessa. Tämä on ensimmäinen ratkaisu, jossa taloudellisen työnantajan käsite on mahdollistanut työntekijän verotuksen Suomessa — siitä huolimatta, että muodollinen työnantaja ja palkanmaksaja olivat ulkomailla eikä työntekijän oleskelu Suomessa ollut ylittänyt 183 päivän aikarajaa verosopimuksessa määriteltynä aikana.

Hallinto-oikeus tarkasteli useita eri näkökulmia punnitessaan sitä, voidaanko Suomessa sijaitsevaa samaan konserniin kuuluva kiinteä toimipaikka katsoa täällä toimineen maajohtajan tosialliseksi ja taloudelliseksi työnantajaksi. Äänestysratkaisun myötä lopputulos oli se, että koska Suomessa sijaitseva yksikkö kantoi maajohtajan palkkakulut ja työt hyödyttivät kyseistä yksikköä, niin Suomessa sijaitsevan yksikön voitiin katsoa olevan maajohtajan ennakkoperintälaissa ja verosopimuksen 16 artiklassa tarkoitettu työnantaja. 

Veroja ei tullut maksettavaksi luottamuksensuojan perusteella

Nyt annetussa ratkaisussa veroja ei kuitenkaan tullut maksettavaksi, vaan maajohtajalle annettiin asiassa luottamuksensuojaa, koska taloudellisen työnantajan soveltamisesta Suomessa ei ole olemassa verotus- tai oikeuskäytäntöä. Asiaan liittyvää verohallinnon ohjeistusta ei myöskään ole olemassa.

Mielenkiintoista on myös se, että Ruotsissa ollaan lainsäädäntöteitse tuomassa taloudellisen työnantajan käsitettä verotuskäytäntöön. Näillä näkymin Ruotsi siirtyy soveltamaan taloudellista työnantajaa 1.1.2019. Tämän jälkeen Suomi olisi ainoa maa Pohjoismaiden joukossa, jossa taloudellista työnantajaa ei sovelleta.

Miten tämä vaikuttaa jatkossa?

Hallinto-oikeuden päätös on ensimmäinen laatuaan eikä yksinään tulle muuttamaan verotuskäytäntöä Suomessa. Taloudellisen työnantajan käsitteen tuominen Suomen verotuskäytäntöön vaatinee joko KHO-tasoisen päätöksen tai lainsäädäntöteitse tehtävän muutoksen.

On kuitenkin hyvin todennäköistä, että verohallinnossa jatkossakin pyritään hakemaan taloudellisen työnantajan soveltamista konsernin sisäisissä korkeintaan 183 päivän pituisissa komennuksissa, joissa palkanmaksu on ulkomaisella yrityksellä ja palkkakustannukset veloitetaan Suomessa sijaitsevalta konserniyhtiöltä.

Mielenkiinnolla jäämme seuraamaan tulevaa verotuskäytäntöä. Ota yhteyttä, jos asia on teillä ajankohtainen!

Ota yhteyttä

 

Jätä tarjouspyyntö

 

Lähetä