EUT supisti yhteenliittymäsäännöksen soveltamisalaa | KPMG | FI
close
Share with your friends

EUT supisti merkittävästi yhteenliittymäsäännöksen soveltamisalaa

EUT supisti yhteenliittymäsäännöksen soveltamisalaa

Yhteenliittymäsäännös (arvonlisäverodirektiivin 112/2006/EY artikla 132(1)(f)) tarjoaa arvonlisäverotonta tai muuta kuin arvonlisäverotuksessa tarkoitettua liiketoimintaa harjoittaville toimijoille mahdollisuuden yhdistää voimavarojaan ja hankkia arvonlisäverottomassa tai arvonlisäverotuksen ulkopuolisessa toiminnassa tarvitsemiaan palveluja ilman arvonlisäveroa. Näin palvelu kyetään tuottamaan kilpailukykyisesti eikä hankintaan sisälly arvonlisäveroa, joka jäisi arvonlisäverotonta toimintaa harjoittavalle ostajalle kustannukseksi. Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) on antanut 21.9.2017 kaksi tuomiota yhteenliittymäsäännöksen soveltamisesta, jotka tulevat mahdollisesti muuttamaan eräissä jäsenmaissa perusteellisesti kansallisia tulkintoja yhteenliittymäsäännöksen sisällöstä.

Aiheeseen liittyvää sisältöä

Yhteenliittymäsäännös soveltuu ainoastaan yleisen edun kannalta merkittäviin toimintoihin

Tuomiossa C 326/15 (DNB Banka) oli kyse rahoituspalvelualalla toimivan DNB-konsernin eri maissa sijaitsevien yhtiöiden välisistä IT- ja hallintopalvelujen luovutuksista. DNB katsoi, että kyseiset palveluluovutukset tuli katsoa verottomiksi sen vuoksi, että sen eri maissa sijaitsevat konserniyhtiöt muodostivat direktiivissä tarkoitetun riippumattoman yhteenliittymän.

Tuomiossa C-605/15 (Aviva) oli kyse siitä, olisiko yhteenliittymäsäännöksen tarjoama vapautus ollut sovellettavissa Aviva-konsernin sisäisen palvelukeskuksen tuottamien hallinnointi- ja vastaavien palveluiden luovutuksiin verotonta vakuutus- ja eläketurvatoimintaa harjoittaville konserniyhtiöille.

EUT:n ratkaisu molempiin tapauksiin (DNB Banka ja Aviva) oli käytännössä sama: yhteenliittymäsäännöksen tarjoamaa vapautusta voidaan soveltaa vain sellaisiin yhteenliittymiin, joiden jäsenet harjoittavat arvonlisäverodirektiivin 132 artiklassa tarkemmin määriteltyä yleishyödyllistä toimintaa, kuten arvonlisäverosta vapautettua terveydenhoitoa, sosiaalihuoltoa, opetusta tai järjestötoimintaa. Direktiivin mukaan rahoitus- ja vakuutustoiminta ei sitä vastoin ole yleishyödyllistä toimintaa eikä yhteenliittymäsäännöksen suoma vapautus soveltunut verotonta rahoitus- tai vakuutustoimintaa harjoittaneisiin DNB- ja Aviva-konsernien yhtiöihin.

Merkitys yrityksille

Yhteenliittymäsäännöksen ongelmana on ollut alusta pitäen verottomuussäännöksen epämääräinen määrittely direktiivissä. Siitä on aiheutunut mm. se, että direktiivin pakottavaa säännöstä ei ole lainkaan implementoitu eräissä jäsenmaissa, ja sen soveltaminen on ollut luvattoman epäyhtenäistä.

EUT:n ratkaisut voivat muuttaa Suomessa vallitsevaa oikeustilaa. Yhteenliittymäsäännös sisällytettiin AVL:iin vasta vuonna 2014. Vaikka säännöksen soveltaminen on muutoin linjattu Suomessa suppeaksi, mitään verottoman toiminnan harjoittajia ei ole laissa suoraan rajattu verovapauden ulkopuolelle. Lain esitöistä (HE 108/2013) nimenomaisesti havaitaan, että säännös on tarkoitettu myös rahoitus- ja vakuutusalan toimijoille.

Nähtäväksi jää, ryhtyykö Verohallinto välittömästi linjaamaan EUT:n ratkaisujen seurauksena, että lainsäätäjän alkuperäisestä tarkoituksesta poiketen jatkossa säännöstä voisivat hyödyntää vain direktiivissä tarkoitetun verottoman yleishyödyllisen toiminnan harjoittajat. Oletettavaa on, että kotimaisten oikeusasteiden arvioitavaksi lähitulevaisuudessa tulee myös se, voidaanko EU-oikeuden valossa yhteenliittymäsäännöksen muut soveltamiskriteerit asettaa niin tiukoiksi kuin Suomessa on tehty.

 

Lisätietoja

Lassi Ahopelto, p. +358 20 760 3631

Ari Nielsen, p. +358 20 760 3661

Marko Ojala, p. +358 20 760 3341

etunimi.sukunimi@kpmg.fi 

Ota yhteyttä

 

Jätä tarjouspyyntö

 

Lähetä