KHO kumosi päätöksellään (KHO 2016:50) hallinto-oikeuden päätöksen, jossa myyntisaamiseksi kirjattujen saamisten katsottiin tosiasialliselta luonteeltaan, kirjanpidollisesta käsittelystä huolimatta, EVL 16 §:n 7 kohdan mukaiseksi vähennyskelvottomiksi lainasaamisiksi.

Tapauksessa A Oyj oli toimittanut yhdysvaltalaiselle tytäryhtiölleen teollisessa valmistuksessa tarvittavia tuotteita, jotka A Oyj oli käsitellyt kirjanpidossaan myyntisaamisina.  Tuotteet oli toimitettu A Oyj:n normaalina laskutusmyyntinä, ja niiden myynnistä saadut tulot olivat A Oyj:n veronalaista tuloa Suomessa. A Oyj:llä oli myynnissään käytössä yleiset maksuehdot käteismaksusta 180 päivän maksuaikaan, jonka eräännyttyä asiakkaalle lähetettiin kaksi maksumuistutusta ennen mahdolliseen perintään siirtämistä. Tytäryhtiölle oli kuitenkin annettu saamisten erääntymisen jälkeen kaksi vuotta lisää maksuaikaa, josta huolimatta tämä ajautui maksuvaikeuksiin ja sen toiminnasta tuli tappiollista vuodesta 2007 lukien.

A Oyj kirjasi alas vuoden 2009 tilinpäätöksessään tytäryhtiöltään olevia saamisiaan yhteensä 3 155 618,41 eurolla. Alaskirjatut saamiset olivat kertyneet vuosilta 2005 – 2008, jotka A Oyj vuonna 2009 antamassaan veroilmoituksessaan ilmoitti EVL 17 §:n 2 kohdan mukaisina vähennyskelpoisena menetyksinä. Konserniverokeskus katsoi nämä kuitenkin vieraan pääoman ehtoisiksi verotuksessa vähennyskelvottomiksi lainasaamisiksi.

A Oyj valitti hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus hylkäsi A Oyj:n valituksen ja katsoi, että yleisistä ulkopuolisen toimijan kanssa noudatettavista maksuehdoista poikkeava maksuaika, myyntisaamisten pitkäaikaisuus, maksusuoritusten määrä suhteessa myyntiin sekä se, että A Oyj ei ollut rahoittanut tytäryhtiön toimintaa muutoin kuin vuonna 2007 annetulla lainalla, eikä yhtiö ollut siirtynyt käteismyyntiin, vaikka niin olisi toimittu ulkopuolisen toimijan kanssa, kertoivat myyntisaamisten tosiasiallisesti olevan lainasaamisia.

KHO kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti asian arvonalennusten määrän osalta Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi. KHO:n mukaan selvityksistä oli käynyt ilmi, että saatavat olivat A Oyj:n varsinaisesta suoritetuotannosta syntyviä saatavia. Saatavia vastaava määrä on tullut kirjata A Oyj:n tuloksi, niin kuin se olikin kirjattu, ja siten niitä oli pidettävä myyntisaamisina. Kun myyntisaamisia ei tappiollisuuden vuoksi ole pystytty perimään, kyseessä on ollut hallituksen esityksessä (HE 92/2004 vp) tarkoitetuista myyntituottojen korjauseristä. Hallituksen esityksen mukaan sellaisten saatavien menetyksiä tai arvonalennusten vähennyskelpoisuutta ei ole tarkoitus rajoittaa, jotka johtuvat konserniyhtiöiden keskinäisistä tavanomaisista liiketoimista. Merkitystä ei siten ollut sillä, milloin tytäryhtiön toiminta oli alkanut tai miten pitkään sen toiminta oli ollut tappiollista. Näissä olosuhteissa saamisten katsomiseksi muiksi kuin myyntisaamiseksi ei KHO:n mukaan ollut perusteita.

Päätös selventää EVL 16 §:n 7 kohdan nojalla vähennyskelvottomien lainasaamisten ja 17 §:n 2 kohdan vähennyskelpoisten myyntisaamisten käsitteiden välistä rajanvetoa. Tapauksessa oli KHO:n mukaan osoitettu, ettei tytäryhtiö kykenisi selviytymään ostoveloistaan. Alaskirjatut myyntisaamiset liittyivät A Oyj:n varsinaiseen suoritetuotantoon. Lopulliseksi todetut konsernin sisäisestä suoritemyynnistä johtuvat myyntisaamiset ovat päätöksen nojalla elinkeinoverotuksessa vähennyskelpoisia.

 

Lisätietoja:

Kristiina Äimä

P. 020 760 3698

 

Aki Kokko

P. 020 760 3000

 

Sähköposti: etunimi.sukunimi@kpmg.fi