Kantaja oli viisi vuotta (2007-2012) kestäneen työsuhteensa aikana ollut poissa töistä huomattavan suuren osan työpäivistään, poissaolojen vaihdellessa vuositasolla 81 ja 203 päivän välillä. Kantaja oli poissaolevana koko työsuhteensa keston ajan vuonna 2012 (1.1 – 8.3.2012). Lisäksi kantaja oli ollut työkokeilussa kahdessa erillisessä, noin kahden viikon ja 3 kuukauden pituisessa ajanjaksossa.  

Poissaolot kokonaisuudessaan sairauspoissaoloja  

Kantajan mukaan osa hänen poissaoloistaan oli mahdollisesti ollut lomia. Käräjäoikeus ei kuitenkaan työnantajan ilmoituksen pohjalta nähnyt syytä epäillä, että poissaolot kokonaisuudessaan olivat sairauspoissaoloja. Oikeus katsoi asiassa esitetyn näytön perusteella, ettei työnantajalta kohtuudellla voitu edellyttää työsuhteen jatkamista kantajan työkyvyn olennaisen ja pitkäaikaisen alentumisen johdosta. Työnantajalla oli ollut laillinen peruste irtisanoa kantajan työsopimus.  

Tarjosi muuta työtä  

Oikeus perusteli kantaansa sillä, että työnantaja oli vuosien aikana useiden toimenpiteiden kautta pyrkinyt tukemaan kantajan työssäkäyntiä ja mahdollistamaan tämän työskentelyn sairaanhoitajana yhtiön palveluksessa. Työnantaja oli muun muassa tarjonnut kantajalle laboratorion näytteenotosta sairaanhoitajan työtä. Kyseinen työ olisi ollut arkipäiviin sijoittuvaa päivätyötä ja sekä luonteeltaan että sisällöllisesti kantajan senhetkistä työtä huomattavasti kevyempää. Työnantajan näkemyksen mukaan työ olisi myös kantajan terveyden puolesta soveltunut hänelle paremmin. Kantaja ei kuitenkaan suostunut ottamaan vastaan tarjottua työtä. Näin ollen käräjäoikeus hylkäsi kanteen työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.  

Hovioikeus ei nähnyt aihetta muuttaa käräjäoikeuden tuomion perusteluja ja lopputulosta.  

Turun hovioikeus 4.12.2015; Tuomio Nro 1269; Dnro S 14/2241; Vailla lainvoimaa 7.12.2015; Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 2.2.2016.