Yleishyödyllinen yhdistys harjoitti osittain maksullista, mutta arvonlisäverotonta sosiaalihuoltotoimintaa ylläpitämässään perhekuntoutuskeskuksessa. Yhdistyksen palveluksessa olevat siistijät suorittivat mm. tilojen siivousta, sekä pesu- ja hygieniatuotteiden jakamista osastoille. Yhdistyksen valitus koski sitä, onko mahdollista jakaa siistijöiden työpanosta oman käytön veron piiriin kuuluviin kiinteistöön kohdistuviin kiinteistönhallintapalveluihin ja oman käytön verotuksen ulkopuolelle jäävään irtaimistoon kohdistuvaan työhön.

 

AVL 32 §:n mukaan kiinteistön omistajan tai haltijan, joka käyttää kiinteistöä verottomaan toimintaan, tulee suorittaa oman käytön arvonlisäveroa oman henkilökuntansa tekemistä kiinteistönhallintapalveluista, mikäli tähän liittyvät palkkakustannukset sivukuluineen ylittävät 50 000 euroa vuodessa. Tällaisina palveluina pidetään rakentamispalveluita, huonesiivousta, jätehuoltoa, muuta kiinteistönhoitoa ja isännöintiä.

 

KHO katsoi vuosikirjapäätöksessään (KHO:2015:50) kiinteistön, ja siellä olevan tavanomaisen irtaimiston, muodostavan yhden taloudellisen kokonaisuuden, jonka jakaminen osiin olisi keinotekoista. Koska oman käytön verotus on luonteeltaan myynnin verottamista, KHO katsoi liittymisperiaatteen voivan tulla sovellettavaksi myös oman käytön tilanteisiin ja yhdistyksen oli siten suoritettava kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön arvonlisäveroa siltä osin, kun siivous kohdistui tiloissa olevaan tavanomaiseen irtaimistoon.

 

Sen sijaan pesu- ja hygieniatuotteiden hankinnan ja jakamisen osastoille, joiden siivouksesta yhdistys ei itse huolehtinut, ei katsottu olevan kiinteistöön kohdistuva palvelu eikä yhdistyksen ollut suoritettava tältä osin kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön veroa.

 

KHO:n ratkaisu soveltaa liittymisperiaatetta on periaatteellisesti merkityksellinen, sillä liittymisperiaatteen mukaisen ratkaisun edellytyksenä on oikeuskäytännössä katsottu olevan jonkun suorituksen alisteisuus pääsuoritteeseen suoritusten asiakaskunnan tai keskivertokuluttajan näkökulmasta. Nyt kuitenkin kysymys oli puhtaasti yhdistyksen sisäisestä toiminnasta, jolloin em. asiakasnäkökulmaa koskevat kriteerit jäävät fiktiivisiksi. KHO lienee siten joutunut harkinnassaan tarkkaan punnitsemaan legaliteettiperiaatteen ja neutraalisuusperiaatteen painoarvoa tapauksessa.

 

Käytännössä päätöksellä voi olla merkitystä laajemminkin, sillä se saattaa vaikuttaa myös muiden alojen toimijoiden kiinteistöhallintapalveluiden oman käytön arvonlisäveron laskentaan. Tyypillisesti kiinteistöhallintapalvelun oman käytön veroa joutuvat tilittämään seuraavat toimialat ja yhteisöt:

• arvonlisäverotonta ja vähennykseen oikeuttamatonta toimintaa harjoittavat yritykset, kuten yksityiset sairaalat, lääkärikeskukset, pankit ja muut rahoitusalan yritykset sekä vakuutuslaitokset
• kiinteistön vuokrausta harjoittavat yritykset, jos ne eivät ole erikseen hakeutuneet verovelvollisiksi kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta
• toiminnastaan muutoin verovelvolliset yritykset, jos niillä on myös vähennyksen ulkopuolisessa käytössä olevia tiloja (esim. edustus-, virkistys tai yksityiskäytössä)
• kiinteistö- ja asunto-osakeyhtiöt, jos ne tuottavat itse omat kiinteistönhallintapalvelunsa (esim. oma talonmies).